6.11.1991

Kanne Savonlinnan raastuvanoikeudessa

A on X Oy:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli ollut Insinööritoimisto Y:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa ja 1.2.1985 työskennellyt rakennusmiehenä Savonlinnassa rakennustyömaalla, jossa insinööritoimisto oli suorittanut rakennustyötä.

Työmaalla oli tuolloin ollut käytössä X Oy:n omistama Bantam S 626 merkkinen ajoneuvonosturi, jonka insinööritoimisto oli vuokrannut käyttöönsä. Kun X Oy:n palveluksessa ollut nosturinkuljettaja oli nostanut nosturilla 1.600 kilon painoista kattopeltinippua, nosturin ylävaunun kääntölaakerin tukirengas oli murtunut ja nosturin ylävaunu oli kaatunut kyljelleen nosturin alavaunun päälle ja nosturin kaatuva puomi oli osunut A:n päähän aiheuttaen A:lle kallonmurtuman, aivoruhjeen, vammaperäisen aivotaudin, VII kaulanikaman kaaren murtuman ja VI ja VII kaulanikaman osittaisen sijoiltaanmenon.

A oli ollut sairaalahoidossa 1.-21.2.1985 ja 25.2.26.3.1985. Saamiensa vammojen vuoksi A oli pysyvästi työkyvytön rakennusmiehen työhön ja vammat olivat aiheuttaneet myös henkisen suoritustason laskua siinä määrin, ettei ammatillisia kuntoutusedellytyksiä enää ollut.

X Oy oli luovuttaessaan nosturin insinööritoimiston käyttöön sitoutunut työturvallisuuslain 29 ja 40 §:n asettamiin velvoitteisiin. Nosturi ei kuitenkaan ollut täyttänyt työturvallisuuslain 40 §:n määräyksiä, koska se oli asianmukaisesta käytöstä huolimatta rikkoutunut.

Käyttötarkoituksensa vuoksi ajoneuvonosturi oli niin sanottu vaarallinen laite. Sen vuoksi ja kun sen kunto oli ollut puutteellinen, X Oy rakennuskoneen vuokraajana oli vastuussa tuottamuksesta riippumatta toisen käyttöön luovuttamansa koneen kunnosta. Yhtiö oli myös tuottamusvastuussa aiheuttamistaan vahingoista vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n ja 5 luvun 2 §:n nojalla.

Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen onnettomuuden johdosta suorittaman tutkimuksen mukaan nosturin kääntölaakerin tukirenkaan murtuminen oli johtunut lujuuden kannalta epäedullisesta tukirenkaan kiinnitysrakenteesta ja tukirenkaan huonosta materiaalista. Kun nosturi oli ollut mainitulla tavalla virheellinen, nosturin omistaja oli myös sillä perusteella vastuussa koneen aiheuttamasta vahingosta.

Tapaturmasta oli A:lle aiheutunut erityisiä kustannuksia. Vammaisuutensa vuoksi hän oli joutunut ostamaan paremmin varustetun asunnon, jonka kauppahinta oli ollut 210.886 markkaa, ja hankkimaan käyttöönsä paremmin soveltuvan henkilöauton, josta oli aiheutunut kuluja 26.000 markkaa.

Vammautumisen johdosta A oli menettänyt työansiota 1.2.1986 ja 31.5.1988 väliseltä ajalta 59.066,85 markkaa.

Sen vuoksi A on vaatinut, että X Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi uuden asunnon ja auton hankkimisesta aiheutuneista kuluista yhteensä 236.886 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 22.3.1988 alkaen sekä työansion menetyksestä ajalta 1.2.1986-31.5.1988 yhteensä 59.066,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.6.1988 lukien ja 1.6.1988 alkaen kuukausittain etukäteen 5.948 markkaa indeksikorotuksineen vähennettynä määrällä, jonka hän sai korvauksena vamman johdosta muualta, siihen saakka kunnes hänen työkykynsä palautui ja enintään siihen asti, kun hän täytti 65 vuotta. Lisäksi A on vaatinut korvausta kivusta ja särystä 40.000 markkaa ja pysyvästä viasta ja haitasta 297.284 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 22.3.1988 alkaen, sekä oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

X Oy:n vastaus

Yhtiö on lausunut, että nosturi oli tarkastettu asianmukaisesti eikä tarkastuksissa ollut havaittu sellaisia puutteita, jotka olisivat myötävaikuttaneet onnettomuuden syntymiseen. Kysymyksessä olevan nosturin käyttö ei ollut sellaista toimintaa, joka aiheuttaisi vahingonkorvausvastuun tuottamuksesta riippumatta. Sen vuoksi yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Raastuvanoikeuden päätös 27.9.1988

Raastuvanoikeus on perusteluissaan lausunut, että ennen onnettomuutta Sähkötarkastuskeskuksen nosturitoimiston tarkastaja oli 28.8.1984 suorittanut ajoneuvonosturin uusintatarkastuksen. Tarkastuspöytäkirjassa X Oy:lle oli huomautettu muun ohella siitä, että nosturin ylikuormanilmaisulaite salli viedä taakan liian kauas ja tuli sen vuoksi säätää koepainoin, nosturiin tuli asentaa puuttuva vaaka-asennon osoitus, nosturiin tuli ensi tilassa hankkia hyväksytyn standardin mukainen kuormitustaulukko ja nosturista puuttui turvaetäisyystaulukko.

Nosturi oli uusintatarkastusta suoritettaessa ollut tarkastuspöytäkirjasta ilmenevin tavoin viallinen ja puutteellinen ja nosturinkuljettaja oli onnettomuusaamuna laiminlyönyt suorittaa niin sanotun nosturin käyttöönottotarkastuksen. Uusintatarkastuksessa ei ollut todettu puutteita nosturin alavaunun kääntökehässä ja X Oy oli näyttänyt, että uusintatarkastuksessa todetut viat ja puutteet oli korjattu varsin pian tarkastuksen jälkeen. Yhtiö oli myös näyttänyt, että nosturi oli tarkastettu vuosittain uusintatarkastuksessa ja noin kolmen kuukauden välein niin sanotussa kunnossapitotarkastuksessa. Tämän lisäksi nosturi oli yleensä tarkastettu päivittäin silmämääräisesti. Tarkastuksissa nosturissa ei ollut havaittu murtumia. Onnettomuuden tapahtuessa nosturia oli käytetty rakennustyömaalla tavanomaisessa nostotilanteessa normaalien työmenetelmien mukaisesti. Yhtiö oli näyttänyt noudattaneensa siltä nosturin vuokraajana kohtuudella vaadittavaa huolellisuutta.

Onnettomuuden jälkeen Valtion teknillinen tutkimuskeskus oli suorittanut tutkimuksen nosturin ylävaunun kääntölaakerin tukirenkaan murtumisen syiden selvittämiseksi ja antanut asiassa lausunnon. Sen mukaan murtumisen perussyinä voitiin pitää sekä lujuuden kannalta epäedullista tukirenkaan kiinnitysrakennetta että tukirenkaan huonoa materiaalia. Näistä seikoista X Oy:n ei ollut näytetty tienneen ennen onnettomuutta. Sangen epätodennäköistä oli, että onnettomuusaamuna laiminlyödyn käyttöönottotarkastuksen suorittaminen olisi estänyt onnettomuuden tapahtumisen.

Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että 28.8.1984 pidetyssä uusintatarkastuksessa todettujen laiminlyöntien ja käyttöönottotarkastuksen laiminlyömisen sekä tapahtuneen onnettomuuden välillä olisi sellainen syy-yhteys, että A:lle onnettomuudesta aiheutuneiden vahinkojen voitaisiin katsoa johtuneen X Oy:n tuottamuksesta.

Raastuvanoikeus on katsonut, ettei mainittua ajoneuvonosturia ollut pidettävä sellaisena erityisen vaarallisena työkoneena, että yhtiö sen vuoksi nosturin vuokraajana olisi vastuussa nosturin aiheuttamasta vahingosta tuottamuksestaan riippumatta.

Edellä lausutuilla perusteilla raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 20.9.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut selvitetyksi, että kysymyksessä olevan autonosturin ylävaunun kääntölaakerin tukirenkaan murtuminen oli nykyisen tietämyksen mukaan johtunut tukirenkaan lujuuden kannalta epäedullisesta kiinnityksestä ja sen huonosta materiaalista. Sähkötarkastuslaitos oli hyväksynyt nosturin käyttöön 22.5.1970 ja sille oli suoritettu Sähkötarkastuskeskuksen kiertokirjeen KY 144-82/31.8.1982 mukaiset uusinta-, asennus- ja kunnossapitotarkastukset, joissa ei ollut havaittu virheellisyyksiä nosturin rakenteessa eikä puutteita sen kunnossa.

Lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan nosturin omistaja ei ole tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa kysymyksessä olevan autonosturin rakenteen virheellisyyksistä tai kunnon puutteellisuuksista, minkä vuoksi hovioikeus on hylännyt tällä perusteella tehdyn vaatimuksen.

Tällä ja raastuvanoikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla hovioikeus on pysyttänyt raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen. A on velvoitettu korvaamaan X Oy:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 700 markalla.

Perustelut

A:n työskennellessä 1.2.1985 Insinööritoimisto Y:n palveluksessa kanteessa mainitulla rakennustyömaalla samalla työmaalla käytössä olleen X Oy:n omistaman ja insinööritoimistolle käyttäjineen vuokralle antaman ajoneuvonosturin ylävaunu oli kattopeltejä nostettaessa kaatunut ja nosturin puomi oli osunut A:n päähän seurauksin, että A oli loukkaantunut vaikeasti. Ylävaunun kaatuminen oli johtunut siitä, että sen kääntölaakerin tukirengas oli murtunut.

Ylävaunun kaatuminen ja A:n vahingoittuminen on johtunut ajoneuvonosturissa olleesta rakenneviasta. X Oy on vastuussa siitä, että sen omistama ja rakennustyömaalle käyttäjineen vuokraama kone oli tapaturmien ehkäisemiseksi rakenteeltaan tarkoituksenmukainen. Yhtiön vastuu koneen rakenteellisesta virheestä aiheutuneesta vahingosta on tuottamuksesta riippumaton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa X Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvausta hovioikeudessa.

X Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle vahingonkorvausta vaatimukset enemmälti hyläten seuraavasti: 1) kivusta ja särystä 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.3.1988 lukien, 2) pysyvästä viasta ja haitasta 80.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 22.3.1988 lukien, 3) ansionmenetyksestä ajalta 1.2.1986-31.5.1988 59.066,85 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.6.1988 lukien sekä 1.6.1988 jälkeiseltä ajalta 5.948 markkaa kuukausittain etukäteen siihen saakka kunnes A:n työkyky palautui tai A täytti 65 vuotta. Kuukausikorvausta on korotettava eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin annetun lain säätämällä tavalla. Kuukausikorvauksesta on vähennettävä ne määrät, jotka A:lle vahingon johdosta on 1.6.1988 alkaen vastaavalta ajalta suoritettu tai tullaan suorittamaan kansaneläkelain, tapaturmavakuutuslain ja työeläkelakien nojalla.

X Oy velvoitetaan korvaamaan A:lle jutusta olleet kulut 10.000 markalla.